torstai 6. kesäkuuta 2013

Koti


Olen syntymästäni lähtien asunut, pienellä paikkakunnalla, entisessä kalastajakylässä Oulun kupeessa. Isänpuolen sukuni on täältä päin kotoisin... 
Olen aina tavallaan tiennyt kuuluvani tänne.
Toki teininä tuli uhottua että täältä lähdetään niin kauas kuin pippuri kasvaa, mutta suurimman angstin jälkeen olen sitä mieltä että tänne minä kuulun. 
Tämä on sielunmaisemani!


Hyytävän jäinen meri!
Tottakai talvet ovat synkkiä ja kylmiä näin pohjoisessa, mutta mielummin otan lumikinokset ja nietokset, kuin loskan ja harmauden.
Meri on iso osa tämän paikan ilmettä, ehkä jopa suurin. Se varaa lämpöä pitkälle syksyyn ja keväällä hellii meitä hyytävän kylmällä merituulella...
Se tunne kun saa kastaa varpaat ensimmäisen kerran veteen kesällä, ah!
Itseasiassa viime sunnuntaina kävin huljuttelemassa jalkojani rannassa, tuntuu heti enemmän kesältä! :D

Näkymät meidän takapihalta!

On metsää ja peltoa. Puut humisevat ja raikas merituuli tuoksuu.
Joskus tuntuu että täällä ei asu ristinsieluakaan kun on niin hiljaista ja kolkkoa. 
Toisinaan kaikki ovat liikkeellä samaan aikaan ja porukkaa on ihan ruuhkaksi asti.

Terassille laitettiin tänä vuonna vaaleanpunaista ja valkoista, pitää mätsätä kukkiin ;)

Poreallas on meidän pihan uusin jutska, tänä kesänä ostettu. Sille tulee varmasti olemaan käyttöä paljon, on ollutkin jo, ihanien ilmojen ansiosta. Tuo on hirveen kätevä, sitä voi käyttää pitkälle syksyyn! Vaikka sitten karvalakki päässä :D





Melkein kaikki tärkeimmät ihmiset elämäni varrella ovat täältä, perhe ja parhaimmat ystävät. 
Osa on lähtenyt muualle, osa tulee lähtemään...Osa jää.
Saa nähdä minne elämä vie, eihän sitä koskaan tiedä, mutta täällä on aina koti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti